maanantai 31. maaliskuuta 2008

Ovatko tekstiviestit teoksia?

Ehdin jo hämmästyä luettuani päivän Hesarista, miten professori Kemppisen mielestä Kanerva olisi voinut estää tekstiviestiensä julkaisun Hymy-lehdessä vetoamalla tekijänoikeuteen. Yleensä olen ollut Kemppisen kanssa samoilla linjoilla, mutta nyt ihmetykseni heräsi. Ei tämä näin yksinkertaista voi olla. Ei tekstiviesti automaattisesti ylitä teoskynnystä. Kemppisen blogista käy onneksi paremmin ilmi, mitä hän on tarkoittanut.

Moni kuvittelee, että itselle tullut tekstiviesti, sähköposti tai paperikirje saisi automaattisesti lain suojaa, koska kyse on yksityisyyden piiriin kuuluvista asioista. Niin ei ole. Viestintäsalaisuus koskee vain viestin siirtoa ja ulkopuolisia henkilöitä -- he eivät saa urkkia tietoja kahden osapuolen keskinäisestä viestinnästä. Laki suojelee viestiä silloinkin, kun se teknisen virheen tai lähettäjän kömmähdyksen vuoksi päätyy vahingossa väärälle vastaanottajalle.

Oikeaa lähettäjää tai vastaanottajaa rajoitukset eivät koske. Jokainen voi julkistaa saamansa tekstiviestit tai kirjeet, jos niin parhaaksi katsoo. Kaverilta tullut, pomoa idiootiksi haukkuva sähköpostiviesti voi näyttää nololta, jos vastaanottaja tulostaa sen paperille ja kiinnittää firman ilmoitustaululle. Mutta ei siinä mitään laitonta ole.

Viestin julkistaminen mutkistuu, jos viesti on niin omaperäinen, että se ylittää teoskynnyksen. Teosta ei saa levittää ilman tekijän (tässä tapauksessa kirjoittajan) lupaa.

Teoskynnyksen ylittymisessä ei ole oleellista se, kuinka pitkä teos on. Lyhytkin teksti voi ylittää kynnyksen ja saada tekijänoikeuden suojaa. Silti on hyvin huolestuttavaa, jos tekstiviestejä aletaan pitää teoksina. Digiajalla tapahtuneen kehityksen myötä meistä jokaisesta on tullut sisällöntuottajia. Kaupallisista syistä melkein mitä tahansa väitetään nykyisin teokseksi, jotta sen käytöstä voitaisiin rahastaa. Siksi teoskynnystä pitäisi pikemminkin nostaa kuin laskea.

Kemppinen mainitsee Hesarissa, miten lyhytkin aforismi tai sanaleikki voi ylittää teoskynnyksen. Onneksi aina ei ole ajateltu niin -- muutoin joutuisimme maksamaan tekijänoikeuskorvauksia vaikkapa lauseiden "Jos ei heilaa helluntaina, ei heilaa koko suvena” tai "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee" käytöstä.

No, ovatko Kanervan viestit teoksia? Jokainen voi muodostaa oman mielipiteen asiasta. Tätä kirjoittaessani viesteistä on julkistettu vasta yksi. "Haluatko tehdä sitä jossain jännässä paikassa" ei minun korvissani kuulosta teokselta, vaan kahden ihmisen väliseltä viestinnältä.

Arvioinnissa pitäisikin tarkastella, mihin käyttöön teksti on alunperin laadittu. Tekijänoikeuslaki on tarkoitettu suojaamaan sellaista, mikä on alusta pitäen tarkoitettu teokseksi. Informaation välitykseen tarkoitetun viestin ei pitäisi olla teos, vaikka se olisikin tavallisuudesta poikkeava ja omaperäinen. Tekijänoikeuslain soveltaminen tällä perusteella lehden julkaisun kieltämiseen kuulostaa kovin amerikkalaiselta oikeuskäytännöltä.

Ei kommentteja: