keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Pitäisikö itkeä vai nauraa

En osa päättää, pitäisikö itkeä vai nauraa. Yleisradion eilen käyttöön ottama uusi digitaalinen lähetysjärjestelmä on kaatanut ainakin Forcen, Humaxin, Handanin, Finnsatin, Medionin, Visionin, Finluxin ja Saloran digibokseja. Osa niistä on mennyt täysin jumiin, kun katsoja on vaihtanut ensi kertaa Ylen kanaville.

Iltapäivällä radiossa Olli Ihamäki ja Irene Tommiska-Jarva selittelivät asiaa, ottivat vastaan vihaisten katsojien puheluita ja antoivat neuvoja boksien resetoimiseksi.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Toki Suomi halusi olla edelläkävijä ja otti tietoisesti kantaakseen pioneerin raskaan osan, mutta on silti uskomatonta, että vielä seitsemän vuotta lähetysten alkamisen jälkeen joudumme tappelemaan tekniikkaongelmien kanssa.

Ketä tässä pitäisi syyttää? Yleisradio on muuttanut jotain omassa järjestelmässään, mutta ei se voi olla ainoa syy digiboksien jumiutumiseen. Jos Yle olisi oikeasti sotkenut jotain, kaikkien digiboksien pitäisi takkuilla samalla tavalla. Koska vain osa bokseista sekoilee osan toimiessa normaalisti, vian on pakko olla bokseissa.

Olisiko liikaa vaadittu, että puolivalmiita bokseja asiakkaille myyneet tv-kauppiaat vaihtaisivat ongelmalaitteet uusiin ja toimiviin? Viis kuiteista ja takuuajoista -- samat kauppiaat ovat ansainneet tukuittain rahaa, kun kansalaisten on ollut pakko hankkia heiltä uudet laitteet.

Ei kommentteja: